Viehättävä Hakamäen museokokonaisuus kuuluu Savitaipaleen Kotiseutuyhdistyksen omistukseen. Museo on perustettu jo vuonna 1953, aikana, jolloin kotiseutuinnostus paloi vielä monen sydämessä. Museoalue sijaitsee Savitaipaleen kirkonkylällä Hakamäessä, kauniilla alueella mäen laella Etelä-Karjalassa.
Jo museon sijainti Järvisuomessa tekee siitä sykähdyttävän ja ainutlaatuisen vierailupaikan niin ulkomaalaisille kuin kotimaankin matkailijoille. Mäen päältä avautuu näkymä yli vehreiden kumpujen ulottuen aina kirkkaalle Kuolimojärvelle saakka. Paikka huokuu Etelä-Karjalan historiaa ja Hakamäen museoalue on vain yksi esimerkki alueen talonpoikaiskulttuurista. Eteläkarjalaiset ovat ylpeitä juuristaan ja maakunnan historiaan voi tutustua lukuisissa maakunnan kotiseutu- ja pitäjänmuseoissa. Surovin linnoitukset, 1. maailmansodan linnoitteet ja Salpalinja muistuttavat alueella käydyistä taisteluista, menetetyistä hengistä mutta myös rohkeudesta ja periksi antamattomuudesta.
Talonpoikaismuseo Hakamäellä
Laajan historialuennon lisäksi museoalue on hyvä paikka järjestää tapahtumia, ja siitä onkin tullut savitaipalelaisten suosittu juhlapaikka. Aina juhannuksena kylän väkeä saapuu juhlistamaan keskikesän juhlaa museolle. Ohjelmaan kuuluu tietysti juhannuskokon polttaminen. Museossa sijaitsee myös myyntipiste, josta voi ostaa matkamuistoksi esimerkiksi Europaeus-korun tai julkaisuja. Myynnistä voi löytää myös harvinaisia vanhan ajan esineitä, kuten upeita koulujen opetustauluja.
Museo toivottaa vierailijat tervetulleeksi kesäaikaan, kesäkuun alusta elokuun alkupuolelle. Se on auki aina tiistaista sunnuntaihin kello 12–17 välisenä aikana. Pääsymaksu on aikuisilta kolme euroa ja lapsilta yhden euron. Museoalueelle löytää perille kun seuraa Nikkarintietä seurakuntatalon ohi, kellotapulin jälkeen kääntyy oikealle hautausmaan reunaa seuraten, jonka jälkeen Hakamäki aukeaa vasemmalle ylös.
Museon rakennukset
Museoalueeseen kuuluu useita rakennuksia, jotka muodostavat vanhanajan henkeä huokuvan maalaismiljöön. Hakamäen alueen päärakennus eli tupa on siirretty alueelle Survajan kylältä. Rakennus edustaa hyvin tyypillistä eteläkarjalaista maalaistaloa. Se on noin 150 vuotta vanha, joten se on nähnyt monenlaista elämää. Kuten vanhan ajan rakentamisessa tapana oli, pihapiiriin kuuluu päärakennuksen lisäksi useita työntekoon liittyviä rakennuksia. Pihasta löytyy aittoja, joita on käytetty paitsi viljan ja muun ruoan sekä tavaroiden säilytykseen myös makuupaikkoina kesäisin etenkin perheen nuorille ja tilapäiselle työvoimalle.
Pihasta löytyy myös harvinaisempi rakennus, tuulimylly, jollaisia on käytetty etenkin viljan jauhamiseen. Hakamäessä sijaitseva mylly on tyyliltään niin sanottu jalkamylly, jota pystyttiin kääntämään helposti tuulen suunnan mukaan. Tuulimylly on siirretty Hakamäelle aikanaan Ristiinan Liiansaaresta. Erittäin huomiota herättävän kohteen tästä tekee se, että myllyn rattaita pääsee ihmettelemään myllyn sisälle.
Museon alueelta löytyy myös kaksi rakennusta, joiden tummuneet seinät kertovat niiden käytöstä sekä tulen ja savun viipyneen siellä pitkään. Toinen niistä on tietenkin sauna, joka kuuluu luonnollisena osana lähes jokaiseen suomalaiseen kotiin. Kyseessä ei ole kuitenkaan ihan tavallinen sauna, vaan savusauna. Siinä savua ei lasketa hormien ja piippujen kautta ulos, vaan se jää sisälle rakennukseen. Katon rajassa olevan luukun kautta savu päästetään ulos ennen kuin saunominen aloitetaan. Toinen sisältä mustunut rakennus on riihi. Siellä entisajan miehet puivat viljan. Nurkassa sijaitseva kiviuuni piti mökin lämpimänä ja kuivatti viljat helpottaen siten työntekoa.
Näiden lisäksi museoalueelta löytyy lato sekä ruotusotamiehen torppa. 1600-luvun lopulla voimaantulleen ruotujakolaitoksen mukaan 2-3 talon kokonaisuuksien piti kustantaa yhden ruotusotilaan elanto ja asuminen sekä sotavarustus. Ruotusotamiehellä oli siis käytössään torppa sekä pieni viljelysmaa, joista hän elantonsa sai. Tällä tavalla Ruotsin valtakunta, jonka osa Suomi oli aina 1800-luvun alkupuolelle saakka, turvasi sotamiesten riittävyyden sodissa. Museolla pääsee tutustumaan näiden ruotusotilaiden vaatimattomaan, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan viehättävään arjen asumiseen. Ruotusotamiehen torppa Hakamäellä on valtakunnallisestikin mielenkiintoinen ja melko harvinainen nähtävyys.
Hakamäen museoalueelle pystytettiin vuonna 2008 myös näköalatorni, joka on 14 metriä korkea. Tornin on suunnitellut kunnaninsinööri Jaakko Nopanen vanhaa, 1930-luvulla purettua tornia mukaillen.
Näyttelyt ja vaihtuvat näyttelyt
Hakamäen museossa on näytteillä vanhan ajan maalaiselämään liittyvää esineistöä. Esineistö, jota museoon on vuosien saatossa kerätty, liittyy ruoan valmistukseen, käsitöihin, puutöihin, maanviljelyyn ja muuhun työntekoon. Kansanperinnettä on kerätty laajasti eri aloilta niin esinein kuin tekstiileinkin. Päärakennuksesta löytyy iso muurattu leivinuuni, jonka ympärille on kerätty kattava näyttely arkielämän kannalta tärkeistä esineistä. Päärakennuksen kammarissa taas on esillä savitaipalelaisten tekstiilejä.
Esineistöä voi ihailla myös pihapiirissä, sillä piharakennuksiin on kerätty erilaisia työvälineitä. Museon laajasta esinekokoelmasta löytyy muun muassa kangaspuut ja rukki sekä muita lankojen ja kankaiden valmistukseen käytettyjä esineitä, puutöihin liittyviä höyliä ja sahoja, kattiloita, kehloja ja monenlaisia kippoja ruokailua ja ruoanvalmistusta varten, lapsen kehto ja muita talonpoikaishuonekaluja sekä paljon muuta. Kokoelmista löytyy myös harvinainen 1800-luvulta peräisin oleva polkupyörä, jonka näkeminen saa ihmettelemään tekniikan kehitystä viime vuosisadan aikana. Pellavan muokkaamiseen liittyviä välineitä on kerätty savusaunaan, jossa niihin voi saunarakennukseen tutustumisen ohella ihmetellä.
Museolla järjestetään myös vaihtuvia näyttelyjä eri aihepiireistä. Näyttelyn teemana on ollut esimerkiksi pelko ja pelottelu kansanperinteessä. Museoalueella järjestetään satunnaisesti myös erilaisia tapahtumia, kuten vanhan tavaran myyntipäiviä.
Tervetuloa tutustumaan kiehtovaan ja luonnonkauniiseen Hakamäen museoon!