Savitaipaleen kirkko on yksi Savitaipaleen maamerkkejä. Kyseessä on todella kaunis vuonna 1924 valmistunut kivikirkko, jossa on yksi torni. Josef Stenbäck suunnitteli kirkon aikoinaan ja rakennusmestari Tikka valmistutti sen. Rakennusmateriaalina on käytetty graniittia.
Kirkko sijaitsee kauniilla paikalla puiden ja muun vehreän kasvuston ympäröimänä Savitaipaleen kirkonkylässä. Istumapaikkoja kirkossa on noin 700. Savitaipaleen seurakunta on myös varsin iäkäs; se on itsenäistynyt jo vuodesta 1639. Se kuuluu Mikkelin Hiippakuntaan ja Lappeenrannan rovastikuntaan. Savitaipaleen seurakuntatalo on remontissa ja näin ollen poissa käytöstä 30.8.2017 asti.
Savitaipaleen kirkon värikäs historia
Savitaipaleen ensimmäinen kirkko rakennettiin jo vuonna 1599. Kun seurakunta itsenäistyi vuonna 1640, päätettiin rakentaa toinen kirkko nykyisen kellotapulin lähelle. Vuonna 1773 Savitaipaleen kolmas kirkko paloi, kun salama iski siihen. Sittemmin vuonna 1794 saatiin valmiiksi vasta seuraava neljäs kirkko, vaikka sen rakentaminen oli aloitettu melkein heti edellisen melkein valmiiksi saadun kirkon tilalle.
Matti Salonen urakoi Savitaipaleen viidennen kirkon, joka valmistui 1827. Se suunniteltiin kiinnostavaan paikkaan, missä venäläiset olivat rakentaneet vallit tykkipattereille. Tälle samalle paikalle rakennettiin myös tämä nykyinen kirkko. Kirkko tuhoutui 1918 sodassa ja kyläläiset tekivät väliaikaisen rukoushuoneen. Kuudennen väliaikaisen kirkon jälkeen rakennettiin nykyinen, seitsemäs Savitaipaleen kirkko.
Stenbäckin suunnitteluhistoriaa
Josef Stenbäck, Alavuden kirkkoherran poika, opiskeli Teknillisessä Korkeakoulussa arkkitehdiksi sekä insinööriksi. Sen lisäksi hän opiskeli Saksan Stuttgartissa Teknillisessä korkeakoulussa stipendillä 1885. Koska miehellä oli vahvasti kristillinen tausta, hän keskittyi kansallisromanttisten ja uusgoottilaisten kirkkojen suunnitteluun.
Rakennusaineena hän piti graniittikivestä ja sitä hän käytti Savitaipaleen kirkossakin. Joissain muissa kirkoissa hän saattoi käyttää jotain muutakin suomalaista kivilaatua, sillä kivi oli hänestä ikuinen materiaali.
Kirkkosuunnittelija Stenbäck on suunnitellut monia muitakin kirkkoja, kuten Raahen, Nilsiän, Mikkelin ja Joensuun kirkot. Savitaipaleen kirkossa on kuitenkin selviä vaikutteita kansallisromanttisesta hengestä ja kirkossa on paljon koristelua. Hyvin samanlaisia Stenbäckin kirkkoja Savitaipaleen kirkon kanssa ulkopuolelta ovat: Luvian kirkko, Koiviston kirkko (Venäjän puolen Karjalassa), Heinäveden kirkko, Joensuun kirkko sekä Raahen kirkko.
Saarnakirkko, jossa tuoli ja urut ovat keskipisteessä
Stenbäckin kirkkoja kutsutaan “saarnakirkoiksi”, sillä hän keskittyy saarnatuoliin alttaria enemmän. Savitaipaleen kirkossa saarnatuoli on eri puolella, mitä yleensä kirkoissa. Vasemman sijaan se on oikealla. Poikkeavaa saarnastuolin paikkaa on perusteltu sillä, että pappi näki paremmin lukea tekstejään auringon ollessa tietyssä kulmassa. Myös parvien rakentaminen vaikutti saarnastuolin paikkaan.
Saarnastuoli on myös suurempi kokoinen, mitä yleensä. Saarnatuolissa on peili, risti ja ankkuri ja sydän, jotka kuvaavat uskoa, toivoa ja rakkautta. Koristeelliset kannatinpylväät, jotka pitävät saarnastuolin kattoa ylhäällä on teetetty alueen vankilassa. Savitaipaleen kirkon rakentaminen oli todellinen talkootyöprojekti vuonna 1924. Talonpojat osallistuivat rakentamiseen omien voimavarojensa ja varallisuutensa mukaan. Sentään he, jolla oli hevosia, saattoivat tulla hevosen kanssa töihin.
Kirkon nykyiset urut otettiin käyttöön 1979 ja ne ovat Asko Rautioahon suunnittelemat. Kirkon alkuperäiset urut olivat aiheuttaneet murhetta jo monta kertaa, sillä kirkon suunnittelija Stenbäck oli piirtänyt uruille paikan kirkon etuosaan. Osa seurakuntalaisista piti paikkaa liian ahtaana.
Vuonna 1926 seurakunta anoi lupaa siirtää urut parvelle. Kun lupa tuli, tehtiin tilaus Kangasalan urkutehtaalle uusista uruista. Vuonna 1970 urut olivat kuitenkin tulleet jo tiensä päähän. Ne saattoivat toimia, kun niitä testattiin ennen jumalanpalvelusta, mutta mykistyivät kuitenkin kesken kaiken. Nykyiset urut tilattiin Urkurakentamo Hans Heinrichilta. Nämä urut maksoivat puoli miljoonaa markkaa, mutta olivat ”hintansa väärti”, kuten totesi silloinen kirkkoherra Paavo Hillo.
Savitaipaleen kirkko on osa Tiekirkkoja ja siellä tapahtuu paljon
Termi tiekirkko käsittää toimintamuodon, jonka mukaan matkailureittien varsille sijoittuvat kirkot pidetään avoimina ohikulkijoille. Savitaipaleen kirkkoon pääsee helposti valtatie 13 pitkin. Liikkuminen pyörätuolilla onnistuu sekä kirkossa on wc myös liikuntarajoitteisille henkilöille. Vierailu Savitaipaleen kirkossa onnistuu kesäaikaan arkipäivinä ja talvisin tiekirkkotoimintaa ei harrasteta. Kannattaa muistaa, että sunnuntaisin kello 10 kirkossa pidetään jumalanpalvelus, jonka etenemistä satunnaisen kulkijan tule häiritä. Kaikki ovat kuitenkin tervetulleita mukaan, joten vierailu tiekirkossa ei kannata sen takia jättää väliin.
Savitaipaleen seurakunta järjestää myös säännöllisesti tapahtumia kuten Nuorten iltaa, Virsipiiriä, messuja sekä tietysti joka sunnuntaina jumalanpalveluksen. Näiden lisäksi he järjestävät naisten raamattupiiriä, laulukonsertteja sekä erilaisia retkiä. Monet paikalla olleet muistelevat edelleen lämmöllä konserttia, jonka Lenni-Kalle Taipale loihti omasta päästään. Täyspitkäkonsertti oli improvisoitu alusta loppuun.
Musiikkikonsertteja järjestetään edelleen silloin tällöin, kuten Barokkiyhtye Un’altra ondatan konsertti. Nähdäänpä paikalla myös Tomi Metsäkedon konsertti ja Taivaankannella -konsertti urkurin iltasoiton ja Gospel yhtyeiden esiintymisten lisäksi. Satavuotisen Suomen kunniaksi kirkossa järjestetään Finlandia – kauneinta suomalaista pianomusiikkia -konsertti, joka tulee varmasti täyttämään kaikki istuinpaikat.
Samalla linjalla jatkaa ”Etelä-Karjalassa kajahtaa!” -tapahtuma, jossa Etelä-Karjalan klassinen kuoro konserttien sarjan ympäri alueen kirkkoja. Luvassa on kuorosävellyksiä kuuluisilta nimiltä kuten. Sibelius, Rautavaara, Sallinen, Kuula Salmenhaara, ja Madetoja.